Ja näin meni yllärit munilleen. Pojat oli ideoineet samat bileet kun mekin, mutta kaverit täällä suomessa oli muutaman kuukauden aikasemmin liikkeellä.. Jee.
Watch the events unfold:
22:01Me
onko joku laverrellut?
22:01Ville
mitä?
22:01Me
ei mitään
just testing
22:02Ville
testing mitä?
22:02Me
et ooksä kyttä tai vasikka
22:02Ville
oon lpha uros
Tosin aaalla
ja eiks se oo rotta?
22:03Me
no mitä niitä nyt on, en minä tiedä
22:03Ville
mut mitä mitä, korro heti?
kerro, vittu
minen osaa kirjottaa
kuulostaa mehukkaalta
22:04Me
no ei mitään erikoista
22:04Ville
ei ei erikoista voi vasikoida
22:04Me
Onko pojat siinä kanssa ?
22:04Ville
ei
22:04Me
mis ne o?
22:05Ville
ezra asuu sukulaistensa luona ja joonas on röökil
tulee kyl kohta
tai tuli jo
22:06Me
oliko kelpo savuke?
22:06Ville
ei näytä siltä, nysse jotain möllää.. se on kai vähä kipee..
mut mä parannan sen mun himo shopituksel, se oli jo eilen iha helisemäs..
22:07Me
Siistii
no kysy joonakselta onks sille joku vasikoinu?
22:09Me
no?
ONKO JOKU VASIKOINUT?
Vuoto täytyy tilkitä! Lörppähuulet hiljentää!
22:10Ville
se sano et ei
mut se ei kyl ymmärrä kysymystä
22:11Me
No...
pitäiskö viel piinaa hetki
vai joko arvaatte?
22:12Ville
Me just herättiin, ei me olla mitään ainstainei
sä aattelit perustaa farmin?
22:13Me
joko nyt?
22:13Ville
siks vasikat?
jos voitit lotossa ni lähetä rahaa
22:13Me
en voittanut
22:13Ville
piru
22:13Me
tuliko?
22:13Ville
mikä?
22:14Me
no kutsu
22:14Ville
joonas tuli, mä
no ny tuli
jäbä ite vasikoi
ei me mitään tiietty, toi oli meijän idis
22:16Me
No nyt mä vasikoin
mutta kun suunnitelma on ollut koko ajan 100% sama
niin aika löyhät yllärit ois tullu
22:17Ville
totta
mut great minds think alike
22:17Me
Eli tulkaa tohon admineiksi ja kutsukaa ketä haluutte
ja joo
great minds ja sillee
miltä tuntuuu
22:18Ville
ihanalta
22:18Me
Näitä on haudottu jo pari kuukautta sitten
22:18Ville
ja joonas huutaa mahtavaa
ja huutomerkki
monta huutomerkkiä
22:19Ville
kohtuu tarkka toi teijän aikaväli
ootte te kyl aika velmui
22:20Me
eiks vaa ollakki.
mut nyt voi sitte huutaa, että YLLÄTYS ja sitte te ootte sillee, et ei voi olla totta.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Manner vaihtuu, päivitystahti ei.
Todetkaa itse, pojat on taas olleet chillisti pari kuukautta. Ei sillä, että lähtisin tän blogin päivitystahdilla elvistelemään... Puolustuksena on kuitenkin todettava, ettei mun elämässä ole mitään yhtä siistiä kerrottavaa, vaan joudun keksimään stooria. Jos pitäisin arjesta blogia, se menisi näin:
Maanantai: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Tiistai: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Keskiviikko: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Torstai: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Perjantai: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kapakkaan kavereita morjenstaa ja kävin kylässä tai jotain muuta geneeristä viikonlopputouhua.
Lauantai: Heräsin, löhösin sohvalla, menin kapakkaan kavereita morjenstaa ja kävin kylässä tai jotain muuta geneeristä viikonlopputouhua.
Sunnuntai: Heräsin, löhösin sohvalla, menin appivanhemmille syömään, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Tres caballeros on tällä hetkellä Valparaisossa, Chilessä. Siellä on kuulemma kivaa.
Maanantai: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Tiistai: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Keskiviikko: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Torstai: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Perjantai: Heräsin, menin töihin, pääsin pois, menin kapakkaan kavereita morjenstaa ja kävin kylässä tai jotain muuta geneeristä viikonlopputouhua.
Lauantai: Heräsin, löhösin sohvalla, menin kapakkaan kavereita morjenstaa ja kävin kylässä tai jotain muuta geneeristä viikonlopputouhua.
Sunnuntai: Heräsin, löhösin sohvalla, menin appivanhemmille syömään, menin kotiin, tsiigasin töllöä ja menin goisii.
Tres caballeros on tällä hetkellä Valparaisossa, Chilessä. Siellä on kuulemma kivaa.
torstai 21. tammikuuta 2010
They're ALIVE!!!!
Käykääs ny kattomassa. Ne on kirjottanu jotain uutta.
Lupailtu vähän, että se päivittyis lähiaikoina myös toisen kerran, mutta aikamoista hattaraahan tollaset puheet on perinteisesti ollu, joten tiedä häntä. Tää blogi jatkelee eloaan, ehkä vähän epäsäännööllisemmin kun nyt on taas muutakin luettavaa, mutta ehdottomasti jatkaa kuitenkin.
Menkääs töihin siitä.
Lupailtu vähän, että se päivittyis lähiaikoina myös toisen kerran, mutta aikamoista hattaraahan tollaset puheet on perinteisesti ollu, joten tiedä häntä. Tää blogi jatkelee eloaan, ehkä vähän epäsäännööllisemmin kun nyt on taas muutakin luettavaa, mutta ehdottomasti jatkaa kuitenkin.
Menkääs töihin siitä.
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Kielibonari osa 3.
It all started when our antagonizing protagonist, Leila, woke up in a magical cornfield. It was the ninth time it had happened. Feeling really worried, Leila hit a cider, thinking it would make him feel better (but as usual, it did not). Suddenly cheered up by the Pikku-Kakkonen theme song, he realized that his beloved Red Sneakers of Agony were missing! Immediately he called his so-called best friend, Elza. Leila had known Elza for (plus or minus) 11,000 years, the majority of which were enchanting ones. Elza was unique. He was clever though sometimes a little... insensitive. Leila called him anyway, for the situation was urgent.
Elza picked up to a very glad Leila. Elza calmly assured him that most legless puppies shudder before mating, yet man-eating capybaras usually surreptitiously yawn *after* mating. He had no idea what that meant; he was only concerned with distracting Leila. Why was Elza trying to distract Leila? Because he had snuck out from Leila's with the Red Sneakers of Agony only ten days prior. They were a saucy little pair of Red Sneakers of Agony... how could he resist?
It didn't take long before Leila got back to the subject at hand: his Red Sneakers of Agony. Elza turned red. Relunctantly, Elza invited him over, assuring him they'd find the Red Sneakers of Agony. Leila grabbed his giraffe and disembarked immediately. After hanging up the phone, Elza realized that he was in trouble. He had to find a place to hide the Red Sneakers of Agony and he had to do it aptly. He figured that if Leila took the rice rocket, he had take at least nine minutes before Leila would get there. But if he took a taxi? Then Elza would be ridiculously screwed.
Before he could come up with any reasonable ideas, Elza was interrupted by four insensitive Jumppa-Jussis that were lured by his Red Sneakers of Agony. Elza shuddered; 'Not again', he thought. Feeling worried, he fearlessly reached for his ninja star and aimlessly deflowered every last one of them. Apparently this was an adequate deterrent--the discouraged critters began to scurry back toward the secret vineyard, squealing with discontent. He exhaled with relief. That's when he heard the taxi rolling up. It was Leila.
As he pulled up, he felt a sense of urgency. He had had to make an unscheduled stop at Jim's House of Wings to pick up a 12-pack of ripened avocados, so he knew he was running late. With a mighty leap, Leila was out of the taxi and went scandalously jaunting toward Elza's front door. Meanwhile inside, Elza was panicking. Not thinking, he tossed the Red Sneakers of Agony into a box of Adi Dasslers and then slid the box behind his giraffe. Elza was stunned but at least the Red Sneakers of Agony were concealed. The doorbell rang.
'Come in,' Elza flamboyantly purred. With a quick push, Leila opened the door. 'Sorry for being late, but I was being chased by some dimwitted noble genius in a hippie-pleasing hybrid vehicle,' he lied. 'It's fine,' Elza assured him. Leila took a seat about two saucy furlongs from where Elza had hidden the Red Sneakers of Agony. Elza belched trying unsuccessfully to hide his nervousness. 'Uhh, can I get you anything?' he blurted. But Leila was distracted. Before the all-seeing eyes of a perpetually displeased diety, Elza noticed a pestering look on Leila's face. Leila slowly opened his mouth to speak.
'...What's that smell?'
Elza felt a stabbing pain in his shin when Leila asked this. In a moment of disbelief, he realized that he had hidden the Red Sneakers of Agony right by his oscillating fan. 'Wh-what? I don't smell anything..!' A lie. A pestering look started to form on Leila's face. He turned to notice a box that seemed clearly out of place. 'Th-th-those are just my grandma's gerbils from when she used to have pet venomous koalas. She, uh...dropped 'em by here earlier'. Leila nodded with fake acknowledgement...then, before Elza could react, Leila carefully lunged toward the box and opened it. The Red Sneakers of Agony were plainly in view.
Leila stared at Elza for what what must've been four seconds. In a tragically predictable turn of events, Elza groped earnestly in Leila's direction, clearly desperate. Leila grabbed the Red Sneakers of Agony and bolted for the door. It was locked. Elza let out a enchanting chuckle. 'If only you hadn't been so protective of those things, none of this would have happened, Leila,' he rebuked. Elza always had been a little stupid, so Leila knew that reconciliation was not an option; he needed to escape before Elza did something crazy, like... start chucking ninja stars at him or something. Happy as a frickin' monkey, he gripped his Red Sneakers of Agony tightly and made a dash toward the window, diving headlong through the glass panels.
Elza looked on, blankly. 'What the hell? That seemed excessive. The other door was open, you know.' Silence from Leila. 'And to think, I varnished that window frame two days ago...it never ends!' Suddenly he felt a tinge of concern for Leila. 'Oh. You ..okay?' Still silence. Elza walked over to the window and looked down. Leila was gone.
Just yonder, Leila was struggling to make his way through the haunted thicket behind Elza's place. Leila had severely hurt his taint during the window incident, and was starting to lose strength. Another pack of feral Jumppa-Jussis suddenly appeared, having caught wind of the Red Sneakers of Agony. One by one they latched on to Leila. Already weakened from his injury, Leila yielded to the furry onslaught and collapsed. The last thing he saw before losing consciousness was a buzzing horde of Jumppa-Jussis running off with his Red Sneakers of Agony.
But then Kolina came down with his attractive smile and restored Leila's Red Sneakers of Agony. Feeling displeased, Kolina smote the Jumppa-Jussis for their injustice. Then he got in his curb-jumping ghetto sled (Ford) and sputtered away with the fortitude of 550,000 Indonesian devil cats running from a misshapen pack of 3-legged wallabies. Leila shimmied with joy when he saw this. His Red Sneakers of Agony were safe. It was a good thing, too, because in six minutes his favorite TV show, Hermunen, was going to come on. Leila was pleased. And so, everyone except Elza and a few bloody glove-toting legless Jumppa-Jussis lived blissfully happy, forever after.
Elza picked up to a very glad Leila. Elza calmly assured him that most legless puppies shudder before mating, yet man-eating capybaras usually surreptitiously yawn *after* mating. He had no idea what that meant; he was only concerned with distracting Leila. Why was Elza trying to distract Leila? Because he had snuck out from Leila's with the Red Sneakers of Agony only ten days prior. They were a saucy little pair of Red Sneakers of Agony... how could he resist?
It didn't take long before Leila got back to the subject at hand: his Red Sneakers of Agony. Elza turned red. Relunctantly, Elza invited him over, assuring him they'd find the Red Sneakers of Agony. Leila grabbed his giraffe and disembarked immediately. After hanging up the phone, Elza realized that he was in trouble. He had to find a place to hide the Red Sneakers of Agony and he had to do it aptly. He figured that if Leila took the rice rocket, he had take at least nine minutes before Leila would get there. But if he took a taxi? Then Elza would be ridiculously screwed.
Before he could come up with any reasonable ideas, Elza was interrupted by four insensitive Jumppa-Jussis that were lured by his Red Sneakers of Agony. Elza shuddered; 'Not again', he thought. Feeling worried, he fearlessly reached for his ninja star and aimlessly deflowered every last one of them. Apparently this was an adequate deterrent--the discouraged critters began to scurry back toward the secret vineyard, squealing with discontent. He exhaled with relief. That's when he heard the taxi rolling up. It was Leila.
As he pulled up, he felt a sense of urgency. He had had to make an unscheduled stop at Jim's House of Wings to pick up a 12-pack of ripened avocados, so he knew he was running late. With a mighty leap, Leila was out of the taxi and went scandalously jaunting toward Elza's front door. Meanwhile inside, Elza was panicking. Not thinking, he tossed the Red Sneakers of Agony into a box of Adi Dasslers and then slid the box behind his giraffe. Elza was stunned but at least the Red Sneakers of Agony were concealed. The doorbell rang.
'Come in,' Elza flamboyantly purred. With a quick push, Leila opened the door. 'Sorry for being late, but I was being chased by some dimwitted noble genius in a hippie-pleasing hybrid vehicle,' he lied. 'It's fine,' Elza assured him. Leila took a seat about two saucy furlongs from where Elza had hidden the Red Sneakers of Agony. Elza belched trying unsuccessfully to hide his nervousness. 'Uhh, can I get you anything?' he blurted. But Leila was distracted. Before the all-seeing eyes of a perpetually displeased diety, Elza noticed a pestering look on Leila's face. Leila slowly opened his mouth to speak.
'...What's that smell?'
Elza felt a stabbing pain in his shin when Leila asked this. In a moment of disbelief, he realized that he had hidden the Red Sneakers of Agony right by his oscillating fan. 'Wh-what? I don't smell anything..!' A lie. A pestering look started to form on Leila's face. He turned to notice a box that seemed clearly out of place. 'Th-th-those are just my grandma's gerbils from when she used to have pet venomous koalas. She, uh...dropped 'em by here earlier'. Leila nodded with fake acknowledgement...then, before Elza could react, Leila carefully lunged toward the box and opened it. The Red Sneakers of Agony were plainly in view.
Leila stared at Elza for what what must've been four seconds. In a tragically predictable turn of events, Elza groped earnestly in Leila's direction, clearly desperate. Leila grabbed the Red Sneakers of Agony and bolted for the door. It was locked. Elza let out a enchanting chuckle. 'If only you hadn't been so protective of those things, none of this would have happened, Leila,' he rebuked. Elza always had been a little stupid, so Leila knew that reconciliation was not an option; he needed to escape before Elza did something crazy, like... start chucking ninja stars at him or something. Happy as a frickin' monkey, he gripped his Red Sneakers of Agony tightly and made a dash toward the window, diving headlong through the glass panels.
Elza looked on, blankly. 'What the hell? That seemed excessive. The other door was open, you know.' Silence from Leila. 'And to think, I varnished that window frame two days ago...it never ends!' Suddenly he felt a tinge of concern for Leila. 'Oh. You ..okay?' Still silence. Elza walked over to the window and looked down. Leila was gone.
Just yonder, Leila was struggling to make his way through the haunted thicket behind Elza's place. Leila had severely hurt his taint during the window incident, and was starting to lose strength. Another pack of feral Jumppa-Jussis suddenly appeared, having caught wind of the Red Sneakers of Agony. One by one they latched on to Leila. Already weakened from his injury, Leila yielded to the furry onslaught and collapsed. The last thing he saw before losing consciousness was a buzzing horde of Jumppa-Jussis running off with his Red Sneakers of Agony.
But then Kolina came down with his attractive smile and restored Leila's Red Sneakers of Agony. Feeling displeased, Kolina smote the Jumppa-Jussis for their injustice. Then he got in his curb-jumping ghetto sled (Ford) and sputtered away with the fortitude of 550,000 Indonesian devil cats running from a misshapen pack of 3-legged wallabies. Leila shimmied with joy when he saw this. His Red Sneakers of Agony were safe. It was a good thing, too, because in six minutes his favorite TV show, Hermunen, was going to come on. Leila was pleased. And so, everyone except Elza and a few bloody glove-toting legless Jumppa-Jussis lived blissfully happy, forever after.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Windy City, jou tsikaagou.
Terveeks pystykorvat ja muutki ukkomauserit.
Tänään piti aloittaa eeppinen trekki mustajärveltä lahteen, mutta Camp Mustajärven Ylishamaani olikin pakannut meidät lava-autoon ja kipannut suoraan lahden linkkusteissille. Oltiin vissiin melkosen transsissa taas kerran? Kelattiin, että perustetaan sellane telkkariohjelma ku transsii tähtien kaa. Se ois aina livelähetys lintsin vekkulasta ja siin syötäis sieniä ja eka vieras ois Paavo Väyrynen. Ette pölli sit meijän idistä, okei??? No, enihuu, Elzakin löyty siitä likeltä, se oli menny aidan taakke vetää turbosleeppii. Heräteltiin se varovasti ja tuumailtiin hetki käet taskussa, että mitä tehtäis.
Päätettiin, että mennään tsiigaan viipurin reippaan telinevoimistelutreenejä, koska Leila on niin innostunut siitä lajista. Harva tietää, että Lahden suurmäen alaisesta bunkkerista käsin operoi yks maailman suurimmista voimistelusalaseuroista, Killuminati. Pikkusen fillarinpöllimisoperaation jälkeen löydettiin telinevoimistelutatami ja paukittiin ineeen. Eihän me snaijattu, että siellä oli menossa jotku skabat!!! Verta, hikeä ja vedonlyöntii joka suunnalla. Voimistelijoita pidetään sellasissa pienessä häkeissä, jossa niitä tökitään kepillä ennen h-hetkeä, että ne olis todella agroissa ennen suoritusta. Ykski jumppaaja rynni suoraan yleisöön ku se päästettiin irti!!! Jalat eellä ne onnettomat tais lähtee sieltä! Laitettiin loput reissukassasta kiinni yhteen korkeakertoimiseen kehäraakkiin, ja kuin ihmeenkaupalla se onnistu tuhoamaan kaikki muut kilpailijat onnistuneella lentokuperkeikalla permannolle ja samal voittamaan koko paskan!
No reput oli sit täynnä fyrkkää ja kelattiin, että tätä täytyis juhlia, mutta ei me oikein ehditty, koska Leila osti itelleen oman telinevoimistelijan (se anto sille nimeks jumppa-jussi) sieltä mestoilta. Jäihän sitä bläädää viel normitarpeisiin, muttei mihkään överielosteluun. Lähettiin lompsii stadionilta veke ja käytiin ostaa jumppa-jussille leseitä ja ties mitä heinää semmoset venkulat nyt yleensä syö. Ite otettiin tottakai tärpättiä pahimpaan janoon. Ei kauheesti tee mieli kreisibailaa, kun on jotenkin kiusallista kun toi speedoihin pukeutunut friikki mulkoilee tuolta häkistään. Leila yritti pitää sitä vähän aikaa sylissä, mutta se otus puri sitä käteen. Buurisodassa oppimillaan ea-taidoilla se kummiski paikkas ittensä ja joi ittensä tainnoksiin. No joo, tämmöstä tällä kertaa.
t. pojat
Kertojan huomautus: Sorge kaikki hanit, runosuonen kylmäkäynnistymistä on haitannut viikonlopun touhukkaat aktiviteeti, joten päivitystahti vähän harvampi ku mihin ootte tottuneet. Kyllä ton keskiarvon pitäis kuitenkin vielä olla yli yhden postauksen per päivä...Ainiin. Noiden spedejen blogissa ei oo tapahtunut vielkään mitään, jossette tienny. Tuitui.
Tänään piti aloittaa eeppinen trekki mustajärveltä lahteen, mutta Camp Mustajärven Ylishamaani olikin pakannut meidät lava-autoon ja kipannut suoraan lahden linkkusteissille. Oltiin vissiin melkosen transsissa taas kerran? Kelattiin, että perustetaan sellane telkkariohjelma ku transsii tähtien kaa. Se ois aina livelähetys lintsin vekkulasta ja siin syötäis sieniä ja eka vieras ois Paavo Väyrynen. Ette pölli sit meijän idistä, okei??? No, enihuu, Elzakin löyty siitä likeltä, se oli menny aidan taakke vetää turbosleeppii. Heräteltiin se varovasti ja tuumailtiin hetki käet taskussa, että mitä tehtäis.
Päätettiin, että mennään tsiigaan viipurin reippaan telinevoimistelutreenejä, koska Leila on niin innostunut siitä lajista. Harva tietää, että Lahden suurmäen alaisesta bunkkerista käsin operoi yks maailman suurimmista voimistelusalaseuroista, Killuminati. Pikkusen fillarinpöllimisoperaation jälkeen löydettiin telinevoimistelutatami ja paukittiin ineeen. Eihän me snaijattu, että siellä oli menossa jotku skabat!!! Verta, hikeä ja vedonlyöntii joka suunnalla. Voimistelijoita pidetään sellasissa pienessä häkeissä, jossa niitä tökitään kepillä ennen h-hetkeä, että ne olis todella agroissa ennen suoritusta. Ykski jumppaaja rynni suoraan yleisöön ku se päästettiin irti!!! Jalat eellä ne onnettomat tais lähtee sieltä! Laitettiin loput reissukassasta kiinni yhteen korkeakertoimiseen kehäraakkiin, ja kuin ihmeenkaupalla se onnistu tuhoamaan kaikki muut kilpailijat onnistuneella lentokuperkeikalla permannolle ja samal voittamaan koko paskan!
No reput oli sit täynnä fyrkkää ja kelattiin, että tätä täytyis juhlia, mutta ei me oikein ehditty, koska Leila osti itelleen oman telinevoimistelijan (se anto sille nimeks jumppa-jussi) sieltä mestoilta. Jäihän sitä bläädää viel normitarpeisiin, muttei mihkään överielosteluun. Lähettiin lompsii stadionilta veke ja käytiin ostaa jumppa-jussille leseitä ja ties mitä heinää semmoset venkulat nyt yleensä syö. Ite otettiin tottakai tärpättiä pahimpaan janoon. Ei kauheesti tee mieli kreisibailaa, kun on jotenkin kiusallista kun toi speedoihin pukeutunut friikki mulkoilee tuolta häkistään. Leila yritti pitää sitä vähän aikaa sylissä, mutta se otus puri sitä käteen. Buurisodassa oppimillaan ea-taidoilla se kummiski paikkas ittensä ja joi ittensä tainnoksiin. No joo, tämmöstä tällä kertaa.
t. pojat
Kertojan huomautus: Sorge kaikki hanit, runosuonen kylmäkäynnistymistä on haitannut viikonlopun touhukkaat aktiviteeti, joten päivitystahti vähän harvampi ku mihin ootte tottuneet. Kyllä ton keskiarvon pitäis kuitenkin vielä olla yli yhden postauksen per päivä...Ainiin. Noiden spedejen blogissa ei oo tapahtunut vielkään mitään, jossette tienny. Tuitui.
lauantai 16. tammikuuta 2010
Matkailijan suvaitsevaisuustietoisku
Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että monikulttuuriseen kasvatukseen sitoutuminen globaalisti kulttuurisen diversiteetin ongelman ymmärtämiseksi havainnollistaa hyvinvointimalliamme sekä viimeaikaisia absurdeja väittämiä. Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että integraatioprosessin polysentrinen tukeminen ahdaskatseisen identiteettipolitiikan ylittämiseksi vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja.
Kaikesta huolimatta syrjimättömyyteen sitoutumisen voimakas mukauttaminen organisaation kaikilla tasoilla panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä.Vaihtelevalla menestyksellä myös monikulttuuriseen kasvatukseen sitoutuminen globaalisti kulttuurisen diversiteetin ongelman ymmärtämiseksi järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.
Kaikesta huolimatta syrjimättömyyteen sitoutumisen voimakas mukauttaminen organisaation kaikilla tasoilla panostaa interaktiivisuuteen ajattelematta laajentuvia markkinoita ja uusia induktiivisia tuotantomenetelmiä.Vaihtelevalla menestyksellä myös monikulttuuriseen kasvatukseen sitoutuminen globaalisti kulttuurisen diversiteetin ongelman ymmärtämiseksi järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös hyvinvoivan yhteiskunnan rinnalle muodostuneita epäkohtia.
torstai 14. tammikuuta 2010
Nelostie vie mua, oi pierua!
Tsaudi vaa kaikki puskajussit ja pensaspirjot!
Vähäks ensteks ältsin käheimmät superkreisibailaukset täällä mäntsälässä on ollutkaan. Niin kreisit, että pidettiin eilen yks välipäivä (Kertojan huomautus: Oli muuten tän blogin eka...). Käytiin tuolla valaistumisen portaiden seitsemännelä tasolla saakka. Elza on lähtenyt jo edeltä skouttailee reitit Lahteen ja kohta mekin ollaan siellä. Musamiehinä me tehään kuitenkin ekaks yks tärkee stoppi mestassa nimeltä Mustajärvi. Ollaan buukattu sieltä yks shamaani antamaan meille viralliset Pate-kasteet, emmä tiedä se on jotain Elzan hämykontaktei niiltä ajoilta ku se toimi maaseutumatkaliiton bulvaanina stadissa joskus kolkytluvulla... Triviana voidaan kertoo, että Leilan suosikkiälppy Patelta eli Patskulta on Ukkometso ja Kolina nyt on itekkin semmonen Ikurin turbiini, et se diggailee vaan vanhaan liiton Blackleikkii..
Treidattiin dösäasemalla meidän surffikuteet tsetteihin ja lähettiin Askaisten Auton luxuslinjurilla paahtaa skutsin legendaarisinta striittii, eli vapauden väylää tai tarkemmin nelkkua pohjoseen. Dösässä oli törkeen hyvä palvelu. Kamat sai laittaa ite tavaratilaan ja sisällä sai istua. Kelatkaa!! Laskettiin, että matkan varrella oli ainaski tuhat puuta, tai ehkä enemmänkin!! Jos joku sanoo, et matkailu avartaa, ni kandee uskoo, koska yhtäkkii tuli tosi avarat maisemat ku siinoli joku pelto välissä. Nyt me sit tiietään mitä seki tarkottaa!
Me ei ehitty tuhoo kun lava siiderii, ja sit oltiinkin jo mustajärvellä. Alko tulee semisti sellanen nyt-turrea-kusetetaan fiilis, ku snaijattiin, että se vesi olikin ihan kirkasta. No onneks kuitenkin tää pyhämies oli kuitenkin siinä jo venttaamassa ja se hoiti hommat ihan ok. Ekaks me luettiin Paten kaikki lyriikat läpi tosi hengellisesti ja siite me vedettiin lärvit, saunottiin ja juostiin munasilteen sinne jonkkaan. Harras tunnelma.
Jäätiin fiilistelee, skulattiin Elzalle, että tää trio on hetken duo ja solo, snaijaatsä käpy että tää on musalegendoi tää äijä!!! No okeido, jutskataan sitte lisää huomen tai joskus moi.
Vähäks ensteks ältsin käheimmät superkreisibailaukset täällä mäntsälässä on ollutkaan. Niin kreisit, että pidettiin eilen yks välipäivä (Kertojan huomautus: Oli muuten tän blogin eka...). Käytiin tuolla valaistumisen portaiden seitsemännelä tasolla saakka. Elza on lähtenyt jo edeltä skouttailee reitit Lahteen ja kohta mekin ollaan siellä. Musamiehinä me tehään kuitenkin ekaks yks tärkee stoppi mestassa nimeltä Mustajärvi. Ollaan buukattu sieltä yks shamaani antamaan meille viralliset Pate-kasteet, emmä tiedä se on jotain Elzan hämykontaktei niiltä ajoilta ku se toimi maaseutumatkaliiton bulvaanina stadissa joskus kolkytluvulla... Triviana voidaan kertoo, että Leilan suosikkiälppy Patelta eli Patskulta on Ukkometso ja Kolina nyt on itekkin semmonen Ikurin turbiini, et se diggailee vaan vanhaan liiton Blackleikkii..
Treidattiin dösäasemalla meidän surffikuteet tsetteihin ja lähettiin Askaisten Auton luxuslinjurilla paahtaa skutsin legendaarisinta striittii, eli vapauden väylää tai tarkemmin nelkkua pohjoseen. Dösässä oli törkeen hyvä palvelu. Kamat sai laittaa ite tavaratilaan ja sisällä sai istua. Kelatkaa!! Laskettiin, että matkan varrella oli ainaski tuhat puuta, tai ehkä enemmänkin!! Jos joku sanoo, et matkailu avartaa, ni kandee uskoo, koska yhtäkkii tuli tosi avarat maisemat ku siinoli joku pelto välissä. Nyt me sit tiietään mitä seki tarkottaa!
Me ei ehitty tuhoo kun lava siiderii, ja sit oltiinkin jo mustajärvellä. Alko tulee semisti sellanen nyt-turrea-kusetetaan fiilis, ku snaijattiin, että se vesi olikin ihan kirkasta. No onneks kuitenkin tää pyhämies oli kuitenkin siinä jo venttaamassa ja se hoiti hommat ihan ok. Ekaks me luettiin Paten kaikki lyriikat läpi tosi hengellisesti ja siite me vedettiin lärvit, saunottiin ja juostiin munasilteen sinne jonkkaan. Harras tunnelma.
Jäätiin fiilistelee, skulattiin Elzalle, että tää trio on hetken duo ja solo, snaijaatsä käpy että tää on musalegendoi tää äijä!!! No okeido, jutskataan sitte lisää huomen tai joskus moi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
